Oivalsin eläneeni lähes kuukauden siinä uskossa, että on vain ajan kysymys, milloin makeanhimo iskee eli kamppailu alkaa. Pidin sitä itsestäänselvänä. Mahdoinko kenties jopa kaivata sitä? Ihmettelin kirjoituksissani, ettei vieläkään tee makeaa mieli. Miksi oletin, ettei luopuminen voi olla helppoa? Mistä päättelin, että sokerinhimo iskee taatusti? Voi olla, että se on huomenna täällä. Ehkä se on iäksi poissa.
Jospa eläisin hetki kerrallaan tämänkin asian kanssa. Tiedän sitä paitsi hyvin, että sen mitä tilaa, saattaa saada. Miksi siis tilata vaikeuksia? Menneisyyskö siellä itsestään muistuttelee? Pysyköön omassa lokerossaan.
Ihmisen omat uskomukset ja oletukset ovat turhan usein tiellä. Joku siellä ehkä suree puolestani. Kokee minun menettävän jotain suurta, jos en enää koskaan laittaisi suuhuni jäätelöä, suklaata tai pullaa. Ajatus tuntuu kummalliselta minustakin, mutta samaan aikaan kiehtovalta. Sen tiedän, että en tullut tänne ensi sijassa sokeria syömään, vaan olemaan itselleni uskollinen ja pitämään itsestäni huolta. Ehkä voin sitten antaa jotain muillekin. Taidan olla uuden seikkailun alussa.
Aamiainen
Raakapuuro mustikoista, banaanista siemenistä (1 dl), ruishiutaleista (1/2 dl)
Lounas
3 Kikhernepihviä (itse tehtyjä)
Täysjyväriisiä
Salaatti kaalista
Salaattiin kastikkeeksi sitruunaa, oliiviöljyä ja mausteita
Päivällinen
2 Kikhernepihviä
Riisiä
Olin unohtanut merkitä, millaisen salaatin tai mitä kasviksia söin.
1 ruisleipäviipale
Voita
Iltapala
1 ruisleipäviipale
1 paistettu kanamuna
Voita
1 porkkana
2 tomaattia
Kiitoksen aiheita:
Kiitos, että tykkään kovasti kasviruuista.
Kiitos herneistä ja linsseistä, joita ei tarvitse liotella.
Kiitos, että olen muistanut syödä useita kertoja päivässä.
Kiitos, että ruokien valmistus on tuntunut mukavalta.
23.8. ma
Kikhernepihvejä uuniin. Hyvää!
Ilman sokeria ja vehnää 