USA:ssa asuessani tuli syötyä tällaista tonnikalamajoneesisekoitusta useammin. Siellä seos tosin laitettiin vaalean leivän väliin ja majoneeksia oli paljon enemmän. Maukkaampaa tämä näin on.
Olen hajamielinen ihminen. Se näkyy myös ruuanlaitossa ja opettaa ihanasti hyväksymään epätäydellisyyttä. Toisaalta se ruokkii myös luovuutta. Siis jopa hajamielisyydellä on hyvät puolensa.
Miksi asioiden tarvistisi mennä niin kuin ne ovat aina menneet? Tai miksi asioiden pitäisi mennä niin kuin minä olen ajatellut ja odottanut niiden menevän? Asiat menevät niin kuin menevät. Voin tietysti tehdä parhaani, mutta päästää sitten irti ja luoda uutta. Saan määritellä onnistumisen juuri niin kuin haluan.
Mitä väliä sillä on, että unohdin laittaa soijakastikkeeseen sipulia. Jos suola unohtuu ruuasta, niin voihan sen syödä ilmankin tai lisätä pöydässä. Ja sama kai sekin, jos unohdin ostaa elintarvikkeen, joka oli ostoslistalla. Hällä väliä silläkin, jos jo aloin laittaa ruokaa, eikä kaapista löydykään sitä, jonka muistelin siellä olevan.
(Tänään söin aika vähän vihanneksia, mutta peräti kaksi ja puoli banaania. Oho. No, kyllä se siitä tasaantuu.)
Aamiainen
Raakappuro mustikoista jne. perinteiseen malliin.
Lounas
Soijakastiketta, eilistä, lisäsin porkkanaa
Riisiä
Tomaattia
1 ruisleipäviipale
Voita
Välipala
1 banaani
Päiväällinen
2 Ruisleipäviipaletta
Päälle tonnikalamajoneesiseos:
1 purkki tonnikalaa
Majoneesia
Sipulia
Mustapippuria
1 tomaatti päälle siivuina
Jälkiruoka
1 kiivi
1/2 banaania
kermavaahtoa
Iltapala
2 porkkanaa
Kiitoksen aiheita:
Kiitos, että hajamielinenkin pärjää ruuanlaitossa.
Kiitos, että ruuanlaitto on armeliasta puuhaa.
Kiitos, että ruokalautasen voi rakentaa monenlaisista aineksista.
Kiitos, että mausteita voi lisätä jälkikäteen ja ilmankin voi syödä.
Eilinen soijatomaattikastike oli käynyt vähiin, joten jatkoin sitä porkkanalla.
Yleensä en syö riisin tai perunan kanssa leipää.
Ilman sokeria ja vehnää 