Mikä onni, että lapset ovat luontaisesti uteliaita ja innostuvia. Se antaa meille paljon mahdollisuuksia.Eiks oo ihan mun näköinen?
Nuori nauravainen ja auttavainen työkaverini söi itsensä lähes hengiltä. Kävely toimistolta 50 metrin päähän varastolle tuotti vaikeuksia. Jalat ottivat kiinni toisiinsa, kävely hengästytti ja välillä piti pitää paussia. Jokainen meistä kuuli, miten neiti avasi tämän tästä työpisteensä kaappeja ja naposteli herkkujaan. Naisen ollessa lapsi vanhemmat olivat tehneet kovasti töitä. Lapset olivat täyttäneet napansa lähinnä hampurilaisilla sekä makaroneilla ja niihin sekoitettavalla juustokastikkeella. Se oli halpaa, tuttua, helppoa ja hyvää ottaen huomioon lapsen kyvyn määritellä hyvä ruoka. (En tiedä, miten hänen lopulta kävi. Lääkäreiden mukaan paino enteili lyhyttä elämää.)
Kuulen kaupassa tämän tästä naisten kysyvän jopa aivan pieniltä lapsilta ”mitä haluat syödä?”. Olenpa kuullut kysyttävän pienokaiselta myös sitä, mitä isi haluaisi syödä. Naiset eivät tietenkään tarkoita tällä pahaa. Ehkä puhuvat vain muodon vuoksi. Joskus kuulen äänestä väsymyksen. Näyttää siltä, että he odottavat lapselta vastausta, ratkaisua.
Jos lapset saavat päättää mitä syövät, he syövät tutkimustenkin mukaan tuttuja ruokia, jotka ovat joko rasvaisia, makeita tai suolaisia. Lapset eivät voi mitenkään osata ottaa huomioon terveydellisiä näkökulmia. Eikä heidän voi olettaa ymmärtävän, että sellainen ruoka, jota he eivät koskaan ole maistaneet, olisi maukasta. Jos lapsi alkaa valita tai joutuu valitsemaan ruokansa taaperona, sen voi olettaa vaikuttavan myös hänen psyykkiseen ja ehkä sosiaaliseenkin kehitykseensä.
Ylipainoisia on turha syytellä itsekurin puutteesta. Syömisen mallit ovat usein syntyneet jo lapsuudessa. Sama saattaa ainakin osin koskea itsekuria. Koski tai ei, ei itsekurin puutekaan ole oikeutus toisen ihmisen alas painamiseen.
Kun vanhempi (tai kuka tahansa AIKUINEN) kantaa kotiin monipuolisia ruoka-aineksia ja antaa lapsen osallistua ruuan valmistukseen, saattaa halu maistaa lisääntyä. Pidän tärkeänä, että ruokaa saa jättää. Näin lapsi uskaltaa todennäköisemmin kokeilla kummallisia uusia hirvityksiä, jollaisina hän saattaa parsa- ja suippokaalejamme pitää. Ehkä voimme mennä mukaan mielikuvitustarinoihin ja niin innostaa lapsia. Opimme kenties itsekin jotain uutta. Kiristys ja uhkailu voivat olla hetkessä tehokkaita, mutta ne ovat keinoja, jotka samalla saattavat sulkea ja rikkoa pientä herkkää ihmistä. Se sijaan ilon kanssa leikkivät avoimuus, luovuus, yhteys ja monta muuta hyvää tyyppiä.
Jos joku meistä hakee lisäpisteitä lapsilta ruualla tai makeisilla, on hyvä aika tunnustaa virhe ja antaa se saman tien itselle anteeksi. Näin saamme mahdollisuuden miettiä muita keinoja, tehdä ja tarjota ruokaa kunnioituksella ja rakkaudella.
Näin söin:
Aamiainen
Raakapuuro: mustikoita, 1 pieni banaani, 1 dl siemeniä, ruishiutaleita
Lounas
Eilistä linssikeittoa
Päivällinen
Loput eilisestä linssikeitosta
1 ruisleipäviipaletta
Avokadolevitettä:
1/2 avokado haarukalla muusiksi
oliiviöljyä
Valkosipulia
Pippuria
Suolaa
Iltapala
1 ruisleipäviipale
Voita
1 banaani
Muutama manteli ja saksanpähkinä
Yöpala
Puolikas kurkku
Kiitoksen aiheita:
Kiitos, että lapset ovat uteliaita ja innostuvaisia.
Kiitos lasten vilkkaasta mielikuvituksesta.
Kiitos, että voimme aina tehdä uusia valintoja.
Kiitos, että olen saanut tarjoilla lapsille uusia makuja.
Kiitos, että olen tunnistanut tekemiäni lasten ruokailuihin liittyviä virheitäni.
20.8.
Ilman sokeria ja vehnää 