Olisihan se pitänyt arvata, ettei suolattomuus ollut ongelma. Ihmisen ajattelu ne ongelmat järjestää. Mieli alkaa vaeltaa, innostuu vertailemaan ja haluaa pitää kiinni vanhasta. Eikä sille oikein tahdo vanhakaan kelvata. Mieluummin se haluaa parempaa, ei tyydy vähempään.
Ruuan ollessa kyseessä mieleni määrittelee hyvän nautinnon kautta. Se tykkää suolasta, on tottunut siihen, eikä ole niiltä osin kiinnittynyt uusiin uskomuksiini, jotka asettavat kehon hellimisen hetken nautintojen edelle. Ei mikään ihme, ensimmäistä kertaahan tätä kokeilin. Harhaileva mieleni pitää parempana viime viikolla valmistamaani suolalla maustamaani lohta, joka tosin oli sen mukaan makoisampaa edellisellä viikolla. Martta tädin tarjoama lohi on tietysti aivan ylivertaista.
Onneksi omia ajatuksia ei tarvitse ottaa todesta ja ajatusten lempeä palauttaminen olemassa olevaan hetkeen toimii mainiona läsnäoloharjoituksena.
Sain tietysti itseni erinomaisesti ravittua. Täydellisestä suolattomuudesta ei voi puhua. Suolaa oli ainakin leivässä ja voissa. Mitä tulee makuihin, lounas maistui paremmalta kuin päivällinen. Taas sitä vertaillaan 🙂
Päivä ilman suolaa -kokeilu liittyi lupaukseen, jonka annoin täällä joitakin päiviä sitten.
Näin söin:
Aamiainen
Raakapuuro (mustikat, pieni banaani,
Lounas
Uunilohta
Täysjyväiisiä
Salaatti:
Kaalia
2 tomaattia
Salaattikastikkeeni ilman suolaa
Välipala
2 ruisleipäpalaa
Voita
Päivällinen
Höyrytettyä:
parsakaalia
Tofua (1/2 paketti, 125/250 g)
Valkosipulia
Iltapala
1 ruisleipäpala
Voita
Pari pähkinää ja mantelia
Kiitoksen aiheita
Kiitos, että kokeilin olla päivän lisäämättä suolaa.
Kiitos yrteistä.
Kiitos hyvästä läsnäoloharjoituksesta.
Kiitos mahdollisuudesta vaikuttaa harhailevaan mieleen.
18.8.
Sanoin tänään suolalle kiitos ei.
Ilman sokeria ja vehnää 