Se on hassu juttu, mutta saan todella keskittyä, että en pidä syödessä kiirettä. Seurassa huomaan usein lopettavani ensimmäisenä. Pitäisihän minun tietää, että mistään kisasta ei ole kyse. Siitä olen varma, että en ole eläessäni nälkää nähnyt. Lapsuuden kodissanikin oli aina ruokaa tarjolla. Tosin olen elänyt aikoja, jolloin juoksin paikasta toiseen ja lounashetket menivät hotkiessa. Niin on käynyt yliopistollakin. Luentojen välissä on saanut melkein juosten syödä.
Ehkä kyse on kuitenkin enempi ajattelu- ja elämäntavasta. Vaikka olen hidastanut tahtia huikesti, ruokailuun se ei ole vaikuttanut. Osammeko antaa itsemme olla? Sallimmmeko itsellemme rennot huolista tai tulevan suunnittelusta vapaat tauot?
Tyttäreni tuntuu olevansa kovasti innoissaan siitä, että hän on oppinut syömään aiempaa hitaammin. Kertoo nauttivansa enemmän ruuasta ja sanoo rauhallisen syömisen olevan tosi mukavaa myös porukalla syödessä. Neiti on oppinut uuden tavan ystäviltään.
Eräs runsaasta ylipainosta kärsivä amerikkalainen nainen kertoi usein ihmettelevänsä, että mihin se ruoka katosi. Kun huomio on muualla, ei ruuan makua eikä arvoa tunne. Tulee tietysti herkästi myös syötyä turhan paljon. Rauhallisesti syönnissä on totta kai monia etuja. Minäkin teen herkästi jotain muuta samalla kun syön. Ruokahetkistä voi tehdä myös kiitollisuus/meditaatioharjoituksia. Tähän aiheeseen haluan ehdottomasti palata.
Aamiainen
Raakapuuro (mustikka, banaani, siemenet, kaurahiutaleet)
Lounas
Fetasalaatti:
Fetaa
Salaattia
Tomaattia
1 Ruisleipä
Voita
Päivällinen
2 Tofupihviä
Riisiä
1/2 kurkkua
Tomaatti
Raaka porkkana
Välipala
Mustikoita
Iltapala
1 ruisleipä
Voita
1 keitetty kananmuna
banaani
Kiitoksen aiheita:
Kiitos tehosekoittimesta.
Kiitos Ekolon siemenvalikoimasta.
Kiitos, että ruoka maistuu.
Kiitos, että kotimaisia vihanneksia ja marjoja on nyt runsaasti tarjolla.
Kiitos upeasta mustikkakesästä.