Katosiko karkinhimo? / 29. päivä

Oivalsin eläneeni lähes kuukauden siinä uskossa, että on vain ajan kysymys, milloin makeanhimo iskee eli kamppailu alkaa. Pidin sitä itsestäänselvänä. Mahdoinko kenties jopa kaivata sitä? Ihmettelin kirjoituksissani, ettei vieläkään tee makeaa mieli. Miksi oletin, ettei luopuminen voi olla helppoa? Mistä päättelin, että sokerinhimo iskee taatusti? Voi olla, että se on huomenna täällä. Ehkä se on iäksi poissa.

Jospa eläisin hetki kerrallaan tämänkin asian kanssa. Tiedän sitä paitsi hyvin, että sen mitä tilaa, saattaa saada. Miksi siis tilata vaikeuksia? Menneisyyskö siellä itsestään muistuttelee? Pysyköön omassa lokerossaan.

Ihmisen omat uskomukset ja oletukset ovat turhan usein tiellä. Joku siellä ehkä suree puolestani. Kokee minun menettävän jotain suurta, jos en enää koskaan laittaisi suuhuni jäätelöä, suklaata tai pullaa. Ajatus tuntuu kummalliselta minustakin, mutta samaan aikaan kiehtovalta. Sen tiedän, että en tullut tänne ensi sijassa sokeria syömään, vaan olemaan itselleni uskollinen ja pitämään itsestäni huolta. Ehkä voin sitten antaa jotain muillekin. Taidan olla uuden seikkailun alussa.

Aamiainen
Raakapuuro mustikoista, banaanista siemenistä (1 dl), ruishiutaleista (1/2 dl)

Lounas
3 Kikhernepihviä (itse tehtyjä)
Täysjyväriisiä
Salaatti kaalista
Salaattiin kastikkeeksi sitruunaa, oliiviöljyä ja mausteita

Päivällinen
2 Kikhernepihviä
Riisiä
Olin unohtanut merkitä, millaisen salaatin tai mitä kasviksia söin.
1 ruisleipäviipale
Voita

Iltapala
1 ruisleipäviipale
1 paistettu kanamuna
Voita
1 porkkana
2 tomaattia

Kiitoksen aiheita:
Kiitos, että tykkään kovasti kasviruuista.
Kiitos herneistä ja linsseistä, joita ei tarvitse liotella.
Kiitos, että olen muistanut syödä useita kertoja päivässä.
Kiitos, että ruokien valmistus on tuntunut mukavalta.
23.8. ma

Kikhernepihvejä uuniin. Hyvää!

Advertisement

Hajamielinen ruuanlaittaja / 28. päivä

USA:ssa asuessani tuli syötyä tällaista tonnikalamajoneesisekoitusta useammin. Siellä seos tosin laitettiin vaalean leivän väliin ja majoneeksia oli paljon enemmän. Maukkaampaa tämä näin on.

Olen hajamielinen ihminen. Se näkyy myös ruuanlaitossa ja opettaa ihanasti hyväksymään epätäydellisyyttä. Toisaalta se ruokkii myös luovuutta. Siis jopa hajamielisyydellä on hyvät puolensa.

Miksi asioiden tarvistisi mennä niin kuin ne ovat aina menneet? Tai miksi asioiden pitäisi mennä niin kuin minä olen ajatellut ja odottanut niiden menevän? Asiat menevät niin kuin menevät. Voin tietysti tehdä parhaani, mutta päästää sitten irti ja luoda uutta. Saan määritellä onnistumisen juuri niin kuin haluan.

Mitä väliä sillä on, että unohdin laittaa soijakastikkeeseen sipulia. Jos suola unohtuu ruuasta, niin voihan sen syödä ilmankin tai lisätä pöydässä. Ja sama kai sekin, jos unohdin ostaa elintarvikkeen, joka oli ostoslistalla. Hällä väliä silläkin, jos jo aloin laittaa ruokaa, eikä kaapista löydykään sitä, jonka muistelin siellä olevan.

(Tänään söin aika vähän vihanneksia, mutta peräti kaksi ja puoli banaania. Oho. No, kyllä se siitä tasaantuu.)

Aamiainen
Raakappuro mustikoista jne. perinteiseen malliin.

Lounas
Soijakastiketta, eilistä, lisäsin porkkanaa
Riisiä
Tomaattia
1 ruisleipäviipale
Voita

Välipala
1 banaani

Päiväällinen
2 Ruisleipäviipaletta
Päälle tonnikalamajoneesiseos:
1 purkki tonnikalaa
Majoneesia
Sipulia
Mustapippuria
1 tomaatti päälle siivuina

Jälkiruoka
1 kiivi
1/2 banaania
kermavaahtoa

Iltapala
2 porkkanaa

Kiitoksen aiheita:
Kiitos, että hajamielinenkin pärjää ruuanlaitossa.
Kiitos, että ruuanlaitto on armeliasta puuhaa.
Kiitos, että ruokalautasen voi rakentaa monenlaisista aineksista.
Kiitos, että mausteita voi lisätä jälkikäteen ja ilmankin voi syödä.

Eilinen soijatomaattikastike oli käynyt vähiin, joten jatkoin sitä porkkanalla.

Yleensä en syö riisin tai perunan kanssa leipää.

Tunnesyömistä / 27. päivä

Tänä iltana olin jotenkin sekä henkisesti että fyysisesti normaalia väsyneempi ja levottomampi. Annoin noihin tunteisiin liittyneiden ajatusten tehdä valintoja puolestani, vaikka hyvin tiedän, ettei niistä ole minusta huolta pitämään. Tiedän tunteiden ja ajatusten vaihtuvan ja menevän ohi, mutta en kai sillä hetkellä jaksanut välittää siitäkään.

Kun ajatus ehdotti kauppaan menoa, minä menin. Ostin paahdettuja ja suolattuja manteleita. Söin melkein koko pussin, joka taisi olla 100 grammaa. Aika tuhtia tavaraa. Jatkoin syömistä vielä silloin, kun se ei tuntunut enää hyvältä. Jotenkin olin koukussa. En kuitenkaan joutunut minkäänlaiseen kiusaukseen makeiden suhteen.

Sain mielenkiintoisen ja harmittoman kokemuksen, josta oli kiva kirjoittaa. Mantelit ja pähkinät syön muuten normaalisti kuorellisina sekä naturelleina.

Lounas. Soijatomaattikastiketta ja höyrytettyjä vihanneksia sekä yksi ruisleipäviipale näiden lisäksi. Unohdin laittaa kasvisten päälle oliiviöljyä.

Aamiainen
Raakapuuroa (mustikat, banaani, 1 dl siemeniä, 1/2 dl ruishiutaleita, vettä)

Lounas
Soijarouhekastike:
Soijarouhetta, tomaattimurskaa, mausteita ja yrttejä sekä vettä.
Höyrytettyä kesäkurpitsaa,porkkanaa ja sipulia
1 ruisleipäviipale
Voita

Välipala
Banaani

Päivällinen
Soijarouhekastike
Salaatti:
Salaatinlehtiä
2 tomaattia
1/2 avokado
Salaattikastikkeeni

Iltapala
2 ruisleipää
Voita
Salaatinlehtiä
Tomaattia
Kurkkua
Aromisuolaa

Iltapala
Mustikoita
+
Paahdettuja ja suolattuja manteleita (yleensä syön naturelleja)

Kiitoksen aiheita
Kiitos, että tunteet ja ajatukset menevät ohi.
Kiitos, että ajatukset ovat vain ajatuksia.
Kiitos, että kaikki on hyvin, vaikka söisin mitä.
Kiitos, että olen tarjonnut tänäänkin keholleni hyvää ravintoa.

Hyvää lapsille / 26. päivä

Mikä onni, että lapset ovat luontaisesti uteliaita ja innostuvia. Se antaa meille paljon mahdollisuuksia.Eiks oo ihan mun näköinen?

Nuori nauravainen ja auttavainen työkaverini söi itsensä lähes hengiltä. Kävely toimistolta 50 metrin päähän varastolle tuotti vaikeuksia. Jalat ottivat kiinni toisiinsa, kävely hengästytti ja välillä piti pitää paussia. Jokainen meistä kuuli, miten neiti avasi tämän tästä työpisteensä kaappeja ja naposteli herkkujaan. Naisen ollessa lapsi vanhemmat olivat tehneet kovasti töitä. Lapset olivat täyttäneet napansa lähinnä hampurilaisilla sekä makaroneilla ja niihin sekoitettavalla juustokastikkeella. Se oli halpaa, tuttua, helppoa ja hyvää ottaen huomioon lapsen kyvyn määritellä hyvä ruoka. (En tiedä, miten hänen lopulta kävi. Lääkäreiden mukaan paino enteili lyhyttä elämää.)

Kuulen kaupassa tämän tästä naisten kysyvän jopa aivan pieniltä lapsilta ”mitä haluat syödä?”. Olenpa kuullut kysyttävän pienokaiselta myös sitä, mitä isi haluaisi syödä. Naiset eivät tietenkään tarkoita tällä pahaa. Ehkä puhuvat vain muodon vuoksi. Joskus kuulen äänestä väsymyksen. Näyttää siltä, että he odottavat lapselta vastausta, ratkaisua.

Jos lapset saavat päättää mitä syövät, he syövät tutkimustenkin mukaan tuttuja ruokia, jotka ovat joko rasvaisia, makeita tai suolaisia. Lapset eivät voi mitenkään osata ottaa huomioon terveydellisiä näkökulmia. Eikä heidän voi olettaa ymmärtävän, että sellainen ruoka, jota he eivät koskaan ole maistaneet, olisi maukasta. Jos lapsi alkaa valita tai joutuu valitsemaan ruokansa taaperona, sen voi olettaa vaikuttavan myös hänen psyykkiseen ja ehkä sosiaaliseenkin kehitykseensä.

Ylipainoisia on turha syytellä itsekurin puutteesta. Syömisen mallit ovat usein syntyneet jo lapsuudessa. Sama saattaa ainakin osin koskea itsekuria. Koski tai ei, ei itsekurin puutekaan ole oikeutus toisen ihmisen alas painamiseen.

Kun vanhempi (tai kuka tahansa AIKUINEN) kantaa kotiin monipuolisia ruoka-aineksia ja antaa lapsen osallistua ruuan valmistukseen, saattaa halu maistaa lisääntyä. Pidän tärkeänä, että ruokaa saa jättää. Näin lapsi uskaltaa todennäköisemmin kokeilla kummallisia uusia hirvityksiä, jollaisina hän saattaa parsa- ja suippokaalejamme pitää. Ehkä voimme mennä mukaan mielikuvitustarinoihin ja niin innostaa lapsia. Opimme kenties itsekin jotain uutta. Kiristys ja uhkailu voivat olla hetkessä tehokkaita, mutta ne ovat keinoja, jotka samalla saattavat sulkea ja rikkoa pientä herkkää ihmistä. Se sijaan ilon kanssa leikkivät avoimuus, luovuus, yhteys ja monta muuta hyvää tyyppiä.

Jos joku meistä hakee lisäpisteitä lapsilta ruualla tai makeisilla, on hyvä aika tunnustaa virhe ja antaa se saman tien itselle anteeksi. Näin saamme mahdollisuuden miettiä muita keinoja, tehdä ja tarjota ruokaa kunnioituksella ja rakkaudella.

Näin söin:

Aamiainen
Raakapuuro: mustikoita, 1 pieni banaani, 1 dl siemeniä, ruishiutaleita

Lounas
Eilistä linssikeittoa

Päivällinen
Loput eilisestä linssikeitosta
1 ruisleipäviipaletta
Avokadolevitettä:
1/2 avokado haarukalla muusiksi
oliiviöljyä
Valkosipulia
Pippuria
Suolaa

Iltapala
1 ruisleipäviipale
Voita
1 banaani
Muutama manteli ja saksanpähkinä

Yöpala
Puolikas kurkku

Kiitoksen aiheita:
Kiitos, että lapset ovat uteliaita ja innostuvaisia.
Kiitos lasten vilkkaasta mielikuvituksesta.
Kiitos, että voimme aina tehdä uusia valintoja.
Kiitos, että olen saanut tarjoilla lapsille uusia makuja.
Kiitos, että olen tunnistanut tekemiäni lasten ruokailuihin liittyviä virheitäni.

20.8.

Kaloreista ja muista numeroista / 25. päivä

Saanko riittävästi kaloreita, ovat muutamat kyselleet Facebookissa. En tiedä, en ole koskaan niitä laskenut. Kun 25 päivää sitten jätin sokeria ja vehnää sisältävien tuotteiden käytön, iloitsin siitä, että nyt ottaisin kalorit terveellisemmästä lähteeestä. Päätin syödä enempi kehoani kuunnellen ja kunnioittaen. Hyvältä on tuntunut.

Listaan täällä ruokiani, mutta niistä on vaikea päätellä kalorimääriä. Minulla ei ole vaakoja, joilla punnita itseäni tai ruoka-aineita. En ole innostunut punnitsemisesta, mutta ehkä jossain vaiheessa hankin keittiövaa´an ja lasken kalorit vaikka viikon.

En halua vähätellä punnitusten ja kalorien laskemisen merkitystä. Katsoin taannoin vakuuttavan dokumentin, joka liittyi runsaaseen ylipainoon. Siinä hämmästyksekseni todettiin, että pääosa painoaan pysyvästi pudottaneista hyvin ylipainoisita amerikkalaisista oli laskenut kaloreita ja tarkkaillut painoaan. Näyttää siis toimivan, vaikka itse suosittelen mielelläni laihduttamiseen muita keinoja.

Kävin terveysasemalla tänään punnitsemassa itseni. Painan 59.1 kiloa. En usko, että olen viimeisen 25 päivän aikana laihtunut. Olen korvannut suklaan muun muassa leivällä ja paremmalla rasvalla. Pituuteni on 170 senttimetriä ja selvitin juuri, että painoindeksini on 20,4. Olen siis normaalipainoinen. Taulukon mukaan saan pysyäkseni normaalipainossa laihtua tai lihota useammankin kilon.

Painoindeksin voi tarkistaa Sydänliiton sivulta ja painoindeksi.org-sivulta.

Facebookista tuli mieleeni, että jos emme vielä ole kavereita siellä, niin otan mielelläni ystäväkutsusi vastaan!

Näin söin:

Aamiainen
Raakapuuro mustikoista, siemenistä, banaanista ja ruishiutaleista.

Lounas
1/2 paketti tofua
Kesäkurpitsaa
valkosipulia ja mausteita
Salaatti:
Kaksi tomaattia
Salaatinlehtiä
Mun kastike
1 Ruisleipäviipale
Voita

Välipala
Porkkana

Päivällinen
Linssikeitto
Vihreät linssi
2 sipulia
Valkosipuli
2 porkkanaa

Iltapala
Ruisleipäviipale
Voita
Pähkinöitä ja manteleita
Banaani

Kiitoksen aiheita:
Kiitos, että painoni on erittäin sopiva.
Kiitos, että useimmat meistä voimme vaikuttaa omaan painoomme.
Kiitos, että valitsin tänäänkin hyviä kalorien lähteitä.
Kiitos, että markkinoilla on tarjolla vaakoja niitä haluaville.

Paistoin tofua, valkosipulia ja kesäkurpitsaa.

Tofua. Valitsin naturellin, koska eilen pidin ”suolattoman” päivän. Lähimmässä kaupassa ei muuta olekaan, mutta seuraavasta ostan silloin tällöin muita vaihtoehtoja.

Linssikeittoa ja yksi tomaatti päälle. Käytän linssejä, joita ei tarvitse liotella.

Näitä on tarjolla lähikaupassa ja samalta firmalta myös punaisia linssejä.

Suolaton päivä, harhaileva mieli / 24. päivä

Olisihan se pitänyt arvata, ettei suolattomuus ollut ongelma. Ihmisen ajattelu ne ongelmat järjestää. Mieli alkaa vaeltaa, innostuu vertailemaan ja haluaa pitää kiinni vanhasta. Eikä sille oikein tahdo vanhakaan kelvata. Mieluummin se haluaa parempaa, ei tyydy vähempään.

Ruuan ollessa kyseessä mieleni määrittelee hyvän nautinnon kautta. Se tykkää suolasta, on tottunut siihen, eikä ole niiltä osin kiinnittynyt uusiin uskomuksiini, jotka asettavat kehon hellimisen hetken nautintojen edelle. Ei mikään ihme, ensimmäistä kertaahan tätä kokeilin. Harhaileva mieleni pitää parempana viime viikolla valmistamaani suolalla maustamaani lohta, joka tosin oli sen mukaan makoisampaa edellisellä viikolla. Martta tädin tarjoama lohi on tietysti aivan ylivertaista.

Onneksi omia ajatuksia ei tarvitse ottaa todesta ja ajatusten lempeä palauttaminen olemassa olevaan hetkeen toimii mainiona läsnäoloharjoituksena.

Sain tietysti itseni erinomaisesti ravittua. Täydellisestä suolattomuudesta ei voi puhua. Suolaa oli ainakin leivässä ja voissa. Mitä tulee makuihin, lounas maistui paremmalta kuin päivällinen. Taas sitä vertaillaan 🙂

Päivä ilman suolaa -kokeilu liittyi lupaukseen, jonka annoin täällä joitakin päiviä sitten.

Näin söin:

Aamiainen
Raakapuuro (mustikat, pieni banaani,

Lounas
Uunilohta
Täysjyväiisiä
Salaatti:
Kaalia
2 tomaattia
Salaattikastikkeeni ilman suolaa

Välipala
2 ruisleipäpalaa
Voita

Päivällinen
Höyrytettyä:
parsakaalia
Tofua (1/2 paketti, 125/250 g)
Valkosipulia

Iltapala
1 ruisleipäpala
Voita
Pari pähkinää ja mantelia

Kiitoksen aiheita
Kiitos, että kokeilin olla päivän lisäämättä suolaa.
Kiitos yrteistä.
Kiitos hyvästä läsnäoloharjoituksesta.
Kiitos mahdollisuudesta vaikuttaa harhailevaan mieleen.
18.8.

Sanoin tänään suolalle kiitos ei.

Kaupassa / 23.päivä

Marjasta tulossa, kauppaan menossa. Kaupassa ei onneksi ole pukeutumiskoodia.

Miten usein olet tavannut ihmisen, joka kertoo iloisena lähtevänsä ruokaostoksille? Kaupassa käynti nähdään usein pakollisena ikävänä asiana, joka on hoidettava. Parisuhteessa eläessäni minua kismitti se, että minun piti aina hoitaa ostokset. Se oli aikaa, jolloin kykenin ostamaan Stockmannilta herkkuja hintalappuihin tuijottamatta. En osannut arvostaa sitä.

On se vaan hienoa, että meille on tarjolla tällaiset jakelukanavat. En tienkään tarkoita etteikö elintarvikkeiden saatavuutta (kauppoja jne.) kannattaisi kehittää.

On puhuttu paljon siitä, että nälkäisenä ei kannata kauppaan mennä. Nälkä on laajempi juttu kuin fysiologinen sapuskan puute. Jos sisuksissa kaihertaa rakkauden, huomatuksi-, kunnioitetuksi-, hyväksytyksi- tai kosketetuksi tulemisen nälkä, saattaa ostoskori täyttyä turhan rasvaisista, makeista ja suolaisista eväistä. Valtava puutteen tunne kaipaa tuhtia korviketta tulematta koskaan ruualla tyydytetyksi. Tai no, auttaa se hetken. Muistuttaa nousuhumalaa ja joskus tulee krapulakin.

Vielä yksi asia. Iloitsen siitä, että voin mennä kauppaan saappaat jalassa ja suu mustikassa. En ota paineita ulkonäöstäni ja euroni kelpaavat kassaneidille oikein hyvin. Hedelmä- ja vihanneshyllykin tervehtivät minua aina yhä iloisesti huolimatta siitä, miltä näytän. Ihan sama, mitä muut asiakkaat mahdollisesti ajattelevat. Totta kai toisinaan on kiva laittaa punaa huuliin ja korkkarit jalkaan.

Näin söin

Aamiainen
Raakapuuro (mustikoita, 1 banaani, 1 dl siemeniä, 1/2 dl ruishiutaleita)

Lounas
Munakas
4 munaa
1 peruna
Lampaankääpää
Sipulia
Salaatti kaalista, tomatista ja mun salaattikastikkeesta

Välipala
1 ruisleipäviipale
Voita
Raaka porkkana
pari mantelia ja saksanpähkinää

Päivällinen
Höyrytettyä parsakaalia
Soijarouhetta keitetty yrttien ja mausteiden kanssa
Salaatti:
2 tomaatti
pala sipulia
1 avocado
Mun salaattikastike

Iltapala
1 ruisleipäviipale
Voita
Muutama saksanpähkinä ja manteli
Omena

Kiitoksen aiheita:
Kiitos, että ruokakauppoja on tarjolla.
Kiitos, että kaupoissa riittää elintarvikkeita.
Kiitos, että saamme vapaasti tehdä omat valintamme.
Kiitos, että rahat riittivät tänäänkin ruokaan.
17.8.

Kasvisten höyryttäminen / 22. päivä

Tykkään!

Kun minun pitää valita paras tapa kypsentää kasvikset, päädyn ilman muuta höyryttämiseen. Miksi? Höyrytetyt kasvikset ovat herkullisia. Jos keitän parsakaalin vedessä, se ui siellä usein liian pitkään, eikä tunnu enää hyvältä suussa. Höyryttäminen on myös erittäin vaivatonta, enkä vieläkään lakkaa ihmettelemästä, miten nopeasti kasvikset valmistuvat höyryttämällä. Eikä vähäisin etu ole se, että ravintoaineet säilyvät paremmin höyrytettäessä kuin keittäessä. Olen höyryttänyt muutaman kerran myös kalaa ja sitä haluan kokeilla enemmän.

Siitä on pian 20 vuotta, kun ostin Espanjasta höyrytysastian. Minulla ei siis ole varsinaista höyrytys- tai kerroskattilaa. Astiani sopii kolmen litran kattilaan. Kattilaan vähän vettä, astia kattilan päälle/sisään, kasvikset astiaan ja kansi päälle. Valmista tulee muutamassa minuutissa. Näin varsinkin, jos olen kiehauttanut höyrytysveden ensin vedenkeittimessä. Kaverin luona olen höyryttänyt pari kertaa niin, että olen laittanut kattilan päälle siivilän ja folion tiiviiksi kanneksi. Markkinoilla on tarjolla kerroskattiloita, höyrytysritilöitä ja ties mitä hyviä vempaimia.

Kasvisten mukaan voi valmistuvaiheessa lisätä mausteita ja yrttejä. Lisään niiden päälle pöydässä lisäksi oliiviöljyä, varsinkin jos ruoka on vähärasvaista.

Suosittelen kuitenkin syömään paljon kasviksia raakana, jos ne sellaisina kelpaavat omalle elimistölle. Syön paljon raakaa porkkanaa ja yleensä syön raakoina myös esimerkiksi tomaatit. Jos tähän artikkeliin on uskominen, sekä porkkana että tomaatti olisi parasta kypsentää ja parsakaali syödä raakana. Olen samaa mieltä artikkelissa jututetun asiantuntijan kanssa siitä, että kannattaa syödä molempia.

Näin söin:

Aamiainen
Raakapuuro:
Mustikkaa, pieni banaani, 1 dl siemeniä, 1/2 kaurahiutaleita

Lounas
3 kikhernepihviä (itsetehtyjä)
Riisiä
Höyrytettyä parsakaalia
Tomaatti
Jogurttikastiketta, jossa valkosipulia

Välipala
Mustikoita metsässä
muutama pähkinä ja manteli

Päivällinen
3 kikhernepihviä
jogurttikastiketta, jossa valkosipulia
Salaattia + mun salaattikastike
1 ruisleipä
Voita

Iltapala
Ruisleipä
Voita
Muutama pähkinä ja manteli
Mustikoita (peratessa)

Kiitoksen aiheita
Kiitos upeasta sunnuntaipäivästä.
Kiitos jälleen mustikkasaalista.
Kiitos, että sain antaa kaverille vastalahjaksi mustikoita.
Kiitos höyrytysastiasta.

Pian 20 vuotta käytössä. Hienosti on palvellut, vaikka käytön merkkejä nähtävissä.

Tämä höyrytysastia sopii ainoastaan tällaiseen 3 litran kattilaan.

Kasvikset valmistuvat hujauksessa.

Ikeassa näin tällaisen. Kerroskattiloita, höyrytysritilöitä jne. on varmasti monessa paikassa tarjolla, myös edullisia vaihtoehtoja. Suosittelen.

Lohta pöytään edullisesti / 21. päivä

Olet varmaan huomannut, että en syö lihaa. Näin olen elänyt jo joitakin vuosia, sanotaan 6-8 vuotta. En muista tarkkaan. En ole ehdoton tässä, mutta tänä vuonna olen tainnut syödä kerran lammasta ja kolme kertaa kanaa. Kalasta pidän kovasti ja lohessa on hyvää rasvaa.

Tässä mainio tapa opiskelijoille ja muille pienellä budjetilla eläville saada lohta pöytään. Ostin kokonaisen merilohifileen, joka maksoi hieman alle 8 euroa. Leikkasin sen saksilla viiteen palaan eli palan hinta on noin 1,60 euroa. Pakastin neljä palaa, jokaisen omaan pussiinsa eli siinä on neljä lounasta tämän päivän lounaan lisäksi. Pala valmistuu 175 asteessa noin 15 minuutissa.

Näin söin:

Aamiainen
Raakapuuro (mustikat, pieni banaani, 1 dl siemeniä, kaurahiutaleita, vettä)

Lounas
Uunilohta
Riisiä
Höyrytettyä kesäkurpitsaa ja sipulia
Porkkana

Välipala
Mustikoita metsässä
Pari pähkinää ja mantelia

Iltapala
2 ruisleipäpalaa
Voita
Pussi katrarapuja
Muutama manteli ja pähkinä

Kiitoksen aiheista:
Kiitos lohesta.
Kiitos ahvenista.
Kiitos siitä, että kalaa on tarjolla kaupassa.
Kiitos, että opin lapsena syömään kaloja ja elämään ruotojen kanssa.
Kiitos, että kalasta on helppo valmistaa ravitsevaa ja herkullista ruokaa.
15.8.

Yksi uuniin, neljä pakkaseen.

Timjamia ja vähän suolaa. Uuniin 175 astetta, noin 15 minuuttia.

Uunilohta, keitettyä täysjyväriisiä ja höyrytettyä kesäkurpitsaa sekä sipulia.

Kehittelin herkullisen lounaan / 20. päivä

Minusta on kiva käyttää keittiössä luovutta. Tänään onnistuin tekemään mahtavan lounaan.

Ei muuten vieläkään ole ilmaantunut minkäänlaista karkki-, suklaa- tai jäätelöhimoa. Tänään tosin herkuttelin kermavaahdolla mansikoilla.

Näin söin:

Aamiainen
Ruispuuro
Päälle:
Oliiviöljyä
1 dl mustikoita
siemeniä

Lounas
Sienikylmäsavulohikermakastike
Riisiä
Paistettua kesäkurpitsaa
Pari mantelia jälkkäriksi

Välipala
Porkkana

Päivällinen
2 hernepihviä
Kaalia
1 tomaatti
Perinteinen salaattikastike
2 ruisleipää
Voita

Iltapala
Kermavaahtoa ja mansikoita

Kiitoksen aiheita:
Kiitos perheelle, joka opetti minut sienestämään.
Kiitos, että kehoni toimii metsässä liikkumisen edellyttämällä tavalla.
Kiitos, että nautin niin metsässä olosta.
Kiitos eilisestä sienisaaliista, josta saa nyt herkutella.
Kiitos lähimetsistä
Kiitos, että kehittelin älyttömän herkullisen lounaan.
(14.8.)

Muutama vasta poimittu pieni kanttarelli, yksi kehnäsieni ja pari mustatorisientä. Pannulle, jotta neste lähtee. Laitoin mukaan puolikkaan sipulin viipaloituna.

Kylmäsavulohta, tässä on ehkä 75 grammaa eli puolet paketista. Leikkasin valmiit siivut pienemmiksi.

Kun sienistä hävisi neste (mukana myös sipuli) lisäsin tilakan oliiviöljyä ja kylmäsavulohisilpun. Sekoitin hetken ja sitten lisäsin ihan vähän suolaa, mustapippuria ja kermaa.

Tämän kastikkeen valmistaa muutamassa minuutissa.

Niin mun makuun tämä lounas!

Kyl on hyvää. Enkä lisännyt sokeria.