Hyvin on mennyt viisi päivää ilman sokerivalmisteita ja vehnää. Ei ole ollut mitään ongelmaa, ei mielitekoja.
Minä kuulun niihin, jotka ajattelevat, että ruokaa saa jättää. Sanon mielelläni lapsille, että maistakaa erilaisia makuja korostaen samalla, että minun seurassani saa jättää syömättä.
Kaksi perunaa oli lounaalla liikaa, mutta kukapa keittäisi puolikkaita perunoita. Täytin vatsani kalalla ja salaatilla, joten puolikas peruna jäi syömättä ja tulee todennäköisesti syödyksi seuraavana päivänä tavalla tai toisella.
Ei meillä ole mitään velvollisuutta syödä itseämme ähkyyn, rikkoa rajojamme. Ei meillä ole todellista pelkoa siitä, että ruoka loppuisi ja sitä pitäisi siksi syödä varastoon. Ei meidän tarvitse mielistellä muita siinä määrin, että teemme pahaa itsellemme. Ei meidän tarvitse tuntea syyllisyyttä eikä häpeää siitä, että teimme ”väärän” valinnan, otimme liikaa. Voimme antaa sen itsellemme anteeksi saman tien kunnioittamalla itseämme ja kehoamme sen sijaan, että syömällä peittelisimme jälkiämme.
Aiempien sukupolvien nälkäiset suut saattavat huutaa tai kuiskailla mielissämme. Ne yrittävät pitää meistä huolta, ymmärtämättä, että ajat ovat muuttuneet. Siitä on loppujen lopuksi aika vähän aikaa, kun meilläkin oli ruuasta pulaa. (Enkä väitä etteikö edelleen joillakin olisi näin.) Oli se sitten isäsi tai joku muu joka päässäsi jakaa viisaita neuvojaan, voit ymmärtää häntä, mutta tehdä omat valintasi. Ei ole mitään syytä tai hyötyä tuntea syyllisyyttä tai häpeää siitä, että söimme liikaa tai liian vähän.
Näin söin:
Aamiainen
Raakapuuro
Lounas
Uunilohta
2 perunaa
Salaatti:
Salaatinlehtiä
Sipuli
Tomaatti
½ avokado
perinteinen sokeriton salaattikastikkeeni
Päivällinen ja iltapala sunnilleen samat kuin eilen. Päivän juomat yrttitee ja vesi.
Kiitoksenaiheita:
Kiitos kalasta.
Kiitos värikkäästä lounaasta.
Kiitos, että kauppa on lähellä.
Kiitos uunista.
Kiitos uunin kehittäneille.