Jos en ajattele, löydän itseni kotiin tullessani hissistä. Näin siitä huolimatta, että olen jo 10 vuotta liikkunut huomattavasti enemmän kuin aiemmassa elämässäni. Yleensä oivallan asian ennen kuin painan hissin nappia, joten saan mahdollisuuden tehdä uuden ja tällä kertaa tietoisen valinnan. Astun tyytyväisenä ulos hissistä ja alan kävellä portaita.
Myös kassajonossa saa herätä. Siinä on hyvää aikaa hengittää syvään ja katsella kiitollisena, mitä on tullut koriin valittua. Haluanko oikeasti helliä kehoani näillä tuotteilla? Olenko edelleen kiinni siinä tunteessa, että tarvitsen tämän suklaapatukan? Joko luotan, että tunne, joka vielä pitää kiinni namista, menee ohi. Muistat juuri nähneesi nauravan lapsen joka eilen parkui tikkarin perään, jota äiti ei suostunut ostamaan. Oli selvinnyt hengissä hänkin.
Olen juossut tavaroita jonosta hyllyyn ja olen antanut niitä kassalle. (Pakasteiden ja kylmätuotteiden kanssa olisin varovainen.) Totta kai se on parasta, että moiseen ei ole tarvetta, mutta se on mahdollista. Jos hävettää, niin sitä häpeää kannattaa ehdottomasti koetella. Onhan se ihan hirveä juttu tässä maailmankaikkeudessa antaa kassalle pari tuotetta, varsinkin asiaa selittelemättä. Mikä onni, että meillä on oikeus tehdä a omia ja b uusia valintoja. Sitä paitsi joku sanoi hyvin, että teetpä mitä tahansa, 30 prosenttia ei tykkää!
Näin söin:
Aamiainen
Raakapuuro mustikoista ja banaanista
(Se on muuten gluteeniton) resepti
Lounas
Lämmitin eilistä ruokaa
Salaatti, kuten eilenkin
Välipala
2 porkkanaa
Mustikoita
Illallinen
I porkkana
2 ruisleipäpalaa, jonka päälle:
Voi/rypsiöljyseos
1 tomaatti
Kurkun viipaleita
Salaatinlehtiä
Iltapala
1 ruisleipäpala, jonka päälle
Voi/rypsiölyseos
Tomaatti
Kurkun viipaleita
Salaatinlehtiä
Kiitoksen aiheita:
Kiitos, että kassajonossa on usein mukavaa ja oli tänäänkin.
Kiitos, että kassajono tarjoaa loistavan paikan treenata tarvittaessa läsnäoloa.
Kiitos, että kaupassa on mistä valita.
Kiitos, että saan tehdä uusia valintoja.
Kiitos lähikaupan mukavasta henkilökunnasta.