Saa jättää / 5. päivä

Hyvin on mennyt viisi päivää ilman sokerivalmisteita ja vehnää. Ei ole ollut mitään ongelmaa, ei mielitekoja.
Minä kuulun niihin, jotka ajattelevat, että ruokaa saa jättää. Sanon mielelläni lapsille, että maistakaa erilaisia makuja korostaen samalla, että minun seurassani saa jättää syömättä.

Kaksi perunaa oli lounaalla liikaa, mutta kukapa keittäisi puolikkaita perunoita. Täytin vatsani kalalla ja salaatilla, joten puolikas peruna jäi syömättä ja tulee todennäköisesti syödyksi seuraavana päivänä tavalla tai toisella.

Ei meillä ole mitään velvollisuutta syödä itseämme ähkyyn, rikkoa rajojamme. Ei meillä ole todellista pelkoa siitä, että ruoka loppuisi ja sitä pitäisi siksi syödä varastoon. Ei meidän tarvitse mielistellä muita siinä määrin, että teemme pahaa itsellemme. Ei meidän tarvitse tuntea syyllisyyttä eikä häpeää siitä, että teimme ”väärän” valinnan, otimme liikaa. Voimme antaa sen itsellemme anteeksi saman tien kunnioittamalla itseämme ja kehoamme sen sijaan, että syömällä peittelisimme jälkiämme.

Aiempien sukupolvien nälkäiset suut saattavat huutaa tai kuiskailla mielissämme. Ne yrittävät pitää meistä huolta, ymmärtämättä, että ajat ovat muuttuneet. Siitä on loppujen lopuksi aika vähän aikaa, kun meilläkin oli ruuasta pulaa. (Enkä väitä etteikö edelleen joillakin olisi näin.) Oli se sitten isäsi tai joku muu joka päässäsi jakaa viisaita neuvojaan, voit ymmärtää häntä, mutta tehdä omat valintasi. Ei ole mitään syytä tai hyötyä tuntea syyllisyyttä tai häpeää siitä, että söimme liikaa tai liian vähän.

Näin söin:

Aamiainen
Raakapuuro

Lounas
Uunilohta
2 perunaa
Salaatti:
Salaatinlehtiä
Sipuli
Tomaatti
½ avokado
perinteinen sokeriton salaattikastikkeeni

Päivällinen ja iltapala sunnilleen samat kuin eilen. Päivän juomat yrttitee ja vesi.

Kiitoksenaiheita:
Kiitos kalasta.
Kiitos värikkäästä lounaasta.
Kiitos, että kauppa on lähellä.
Kiitos uunista.
Kiitos uunin kehittäneille.

Sain joskus vinkin laittaa lohen päälle ainoastaan timjamia ja vähän suolaa. Näistä yksinkertaisista aineksista tulee maukasta.

Syön aika harvoin perunaa, mutta kalan kanssa joskus tekee mieli. Aika hyvä ruokalautanen. Paljon vihanneksia ja proteiinia kalasta.

Advertisement

Kassajonossa / 4. päivä

Jos en ajattele, löydän itseni kotiin tullessani hissistä. Näin siitä huolimatta, että olen jo 10 vuotta liikkunut huomattavasti enemmän kuin aiemmassa elämässäni. Yleensä oivallan asian ennen kuin painan hissin nappia, joten saan mahdollisuuden tehdä uuden ja tällä kertaa tietoisen valinnan. Astun tyytyväisenä ulos hissistä ja alan kävellä portaita.

Myös kassajonossa saa herätä. Siinä on hyvää aikaa hengittää syvään ja katsella kiitollisena, mitä on tullut koriin valittua. Haluanko oikeasti helliä kehoani näillä tuotteilla? Olenko edelleen kiinni siinä tunteessa, että tarvitsen tämän suklaapatukan? Joko luotan, että tunne, joka vielä pitää kiinni namista, menee ohi. Muistat juuri nähneesi nauravan lapsen joka eilen parkui tikkarin perään, jota äiti ei suostunut ostamaan. Oli selvinnyt hengissä hänkin.

Olen juossut tavaroita jonosta hyllyyn ja olen antanut niitä kassalle. (Pakasteiden ja kylmätuotteiden kanssa olisin varovainen.) Totta kai se on parasta, että moiseen ei ole tarvetta, mutta se on mahdollista. Jos hävettää, niin sitä häpeää kannattaa ehdottomasti koetella. Onhan se ihan hirveä juttu tässä maailmankaikkeudessa antaa kassalle pari tuotetta, varsinkin asiaa selittelemättä. Mikä onni, että meillä on oikeus tehdä a omia ja b uusia valintoja. Sitä paitsi joku sanoi hyvin, että teetpä mitä tahansa, 30 prosenttia ei tykkää!

Näin söin:

Aamiainen
Raakapuuro mustikoista ja banaanista
(Se on muuten gluteeniton) resepti

Lounas
Lämmitin eilistä ruokaa
Salaatti, kuten eilenkin

Välipala
2 porkkanaa
Mustikoita

Illallinen
I porkkana
2 ruisleipäpalaa, jonka päälle:
Voi/rypsiöljyseos
1 tomaatti
Kurkun viipaleita
Salaatinlehtiä

Iltapala
1 ruisleipäpala, jonka päälle
Voi/rypsiölyseos
Tomaatti
Kurkun viipaleita
Salaatinlehtiä

Kiitoksen aiheita:
Kiitos, että kassajonossa on usein mukavaa ja oli tänäänkin.
Kiitos, että kassajono tarjoaa loistavan paikan treenata tarvittaessa läsnäoloa.
Kiitos, että kaupassa on mistä valita.
Kiitos, että saan tehdä uusia valintoja.
Kiitos lähikaupan mukavasta henkilökunnasta.

Syön usein aamiaiseksi raakapuuroa. Tämä on tehty mustikoista. Maistuvaa, terveellsistä ja nopea valmistaa. Taidan tosin itse tykätä enemmän happamisa marjoista tehdystä raakapuurosta.

Eilistä ruokaa. Salaattia kannattaa syödä kunnolla ja sen syömistä ei kannata jättää viimeiseksi, että vatsa ei täyty hiilareista. Jos lautasella on riisiä tai muuta hiilaria, en yleensä syö leipää.

Häpeä kävi moikkaamassa / 3. päivä

Oltiin mustikassa, koirat ja minä. Sain muutaman litran marjoja ja söimme varmaan saman verran. Nyt kannattaa viedä lapset metsään, sillä yllätyksekseni poimin isoja mustikoita avoimelta kallioiselta paikalta kanervien ja puolukoiden naapurista. Sellaisiin paikkoihin saattaa paistaa aurinko ja siellä on vähemmän hyttysiä kuin kuusimetsässä. Kiva tapa viettää aikaa, ottaa vaikka eväät mukaan. Ei tarvinnut muuten kauaksi mennä. Kuulin sauvakävelijöiden iskevän piikkinsä katuun ja kaupungin iltasoitto kantautui korviini. (Jyväskylässä on tällainen hauska iltasoitto.)

Häpeä ja syyllisyys kävivät moikkaamassa. Kyselivät majapaikkaa, mutta läsnäolo oli täyttänyt koko tomumajani, joten tilaa ei ollut.

Metsä on minulle nautinnon paikka. Olen käynyt marjassa ja sienessä jo pienestä. Häpeä kolkutti ovelle, kun aloin valokuvata astiassa olevia marjoja. Päähäni pälkähti ajatus siitä, että roskat pitää poistaa ensin. Seuraava ajatus oli se, että onneksi pinnan siistiminen riittää. Ajatusteni kuunteleminen auttoi oivaltamaan, että taustalla on sitkeästi juurtunut ajattelu- ja toimintatapa, joka kytkeytyy uskomukseen, jonka mukaan en voi paljastaa teille, miten paljon roskia minulla on marjojen seassa. Merkittäviä asioita tässä maailmankaikkeudessa vai mitä?

Häpeä paljastaa uskomuksen siitä, että muut ihmiset eivät oletttavasti arvosta ja hyväksy ihmistä, jonka marjojen joukossa on paljon roskia. Tunne tekee selväksi, että olen turhan riippuvainen teidän mielipiteestänne. Se viestii, että haluan olla silmissänne jotain muuta kuin mitä olen. Häpeä kertoo, että uskon itseni ja muiden olevan yhtä kuin tekonsa. Se antaa vihjeitä siitä, missä määrin luotan itseeni ja muihin ihmisiin. Kun ihmisen luottamus toiseen ihmiseen lisääntyy, häpeälle jäävä tila vähenee. Tämä selittää ainakin osin sitä, miksi ihminen, joka tulee huomatuksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on, alkaa voida paremmin.

Olen kiitollinen, että sain kiinni tuosta ajatusvirrasta samaistumatta siihen. Miten paljon vastaavat ajatukset ovatkaan tehneet vahinkoa minussa ja tässä maailmassa. Meni pitkään ennen kuin ymmärsin, että omiin ajatuksiin ei kannata uskoa. Sitä paitsi eiväthän ne edes ole omia. Ne ovat usein niitä, joita kannamme sukupolvesta toiseen. Vaikka olen oivaltanut tämän, ajatukseni saattavat edelleen ylipuhua minut. Haitallisiin ajatuksiin samaistuminen voi aiheuttaa riippuvuuksia, jotka nekin näin ollen usein siirtyvät sukupolvesta toiseen, vaikkakin ehkä eri muodoissa. Kaikilla on tekemistä. Yksi juo, toinen paiskii hulluna hommia ja kolmas napsii kilokaupalla irtokarkkeja.

Muistan lapsena vertailleeni marja-astiani sisältöä muiden vastaaviin ja kokeneeni olevani muita huonompi, koska minulla oli mielestäni aina eniten roskia ämpärissä. Mikä kriteeri laittaa ihmisiä arvojärjestykseen tai alentaa itseä. Varo loistamasta Lenita! Oliko roskien määrän käyttäminen arviointikriteerinä oman mielikuvitukseni kehittämä mittari vai onko asiaan kiinnitetty turhaa huomiota ja minulle annettu suoraa palautetta? Tai kenties joku elämäni suuri auktoriteetti on puhunut ääneen omista marjoistaan. Hän on saattanut ihailla saaliinsa roskattomuutta. Ehkä hän on moittinut itseään tai vertaillut aikaansaanostaan muihin. En tiedä. Sen tiedän, että olen tosi herkkä.

Syyllisyys muistutti itsestään, kun istuin mättäällä ja pistin marjoja poskeeni suurella ilolla. Mikä vääryys se onkaan, jos menen kotiin ilman saalista. Ensin pitäisi ainakin poimia astia täyteen tai vähintään puolilleen ja sen jälkeen, jos vielä voimia riittää, tehdä mitä oikeasti olisi kiva tehdä juuri nyt. Syyllisyys häippäsi, kun ystävällisesti muistutin sille selvinneeni niistäkin vuosista, jolloin en poiminut marjan marjaa. Läsnäolo tykkäsi tästä. ”Nauti syömästäsi, ota esimerkkiä koirista. Kaikki on hyvin ja kaikkea on yllin kyllin”, se sanoi. Siihen loppu huoli kotiin kannettavan saaliin määrästä. Muistin kuitenkin lapsena vertailleeni sitäkin toisten aikaansaannoksiin. Riittämättömyyden tunne itää ihmeellisissä paikoissa.

Niitä, siis riittämättömyyden, syyllisyyden ja häpeän tunteita, ei ole helppo hukuttaa ei sokeriin, ei työhön eikä viinaan. Moni on yrittänyt ja itsensä väsyttänyt. Pahaolo on vain lisääntynyt. Nämä tunteet ovat niin voimakkaita, että ei niitä vastaan kannata taistella. Ne ovat väärien uskomusten seurausta. Niitä voi alkaa purkaa ne hyväksymällä, itseään kuuntelemalla, läsnäoloa harjoittamalla ja ajatuksiaan kyseenalaistamalla. Ja niitä voi lempeästi kiusoitella tekemällä enemmän kivoja asioita.

Tänään söin:

Aamiainen
Puolukkaraakapuuroa

Välipala
Porkkana

Lounas
Riisiä
Kastike:
Tummaa soijarouhetta
1 raastettu porkkana
1 sipuli
Tomaattimurskaa
Vettä
Valkosipulia
Yrttejä, suolaa, pippuria

Salaatti:
Tomaattia
Salaatinlehtiä
Kurkkua
Salaattikastike (sama kuin edellisinä päivinä)

Välipala
Mustikoita metsässä

Iltapala
2 täysjyväruisleipäpalaa
1 keitetty kananmuna
1 tomaatti
1,5 porkkanaa
pala kurkkua

Yöpala
1 rkl auringonkukan siemeniä

Juomaksi vettä ja yrttiteetä jälleen tänäänkin

Kiitoksen aiheita:

Kiitos, että häpeä ja syyllisyys näyttivät naamansa.
Kiitos hullunkurisista ajatuksista.
Kiitos ihmisen kyvystä muuttaa ajatteluaan.
Kiitos läsnäolon voimasta.
Kiitos pakastimesta.

Marjat ova isoja ja maukkaita. Eikös ole komeita roskia joukossa?

Näin paljon tuotiin kotiinkin, vaikka rennosti otettiin. Et haluis tulla siivoomaan niitä?

Olisin kyllä tosi sankari, jos onnistuisin poimimaan marjat niin, että kädet ja suu eivät tulisi laisikaan sinisiksi vai mitä 😉

Hupsu esittelee maisemaa, josta marjat poimittiin. Espajalainen adoptiokoira on mitä parasta marjastusseuraa.

Kuten sanoin, siinä ne olivat kasvaneet suuriksi ja kauniiksi kanervien ja puolukoiden rinnalla.

Nyt marjamestaa esittelee edellisen velipoika Simba.

Kaunis näky vai mitä? Raskas homma pienen hauraan varvun kantaa noin monta isoa marjaa. No, me helpotimme sen oloa. Upean lahjan se meille antaa. Kiitos!

Hyvä olo / 2. päivä

Yhden ohi kiitävän hetken teki mieleni jäätelöä, kun näin upean ison tuutin pienen pienellä tytöllä. Muistutin itselleni, että tämä tunne menee ohi. Kaverini lauloi kuorossa. Pian asia unohtuikin.

Tänään söin:

Aamiainen
2 raakaa porkkanaa
Puolukkaraakapuuroa, sama resepti kuin eilen

Lounas
Lämmitin eilistä kalakeittoa
2 raakaa porkkanaa
2 täysjyväruisleipäpalaa + voi/rypsiöljyseosta

Välipala
Syötiin koirien kanssa metsässä mustikoita

Illallinen
1 porkkana
Katkarapusalaatti:
katkarapuja
riisiä
salaattia
tomaattia
sipulia
½ avocado
kuivattua tilliä
salaattikastike, sokeriton, resepti täällä

Juomat kuten eilen eli vettä ja yrttiteetä.

Päivän kiitoslista:
Kiitos, että metsä on täynnä upeita isoja mustikoita.
Kiitos, että metsä on lähellä.
Kiitos, että kehoni toimii ja marjojen poiminta onnistuu.
Kiitos, että ihmisellä on makuaisti ja omani toimii.
Kiitos, että tämä superfood on niin herkullisen makuista.

Mustikat maistuvat myös koirille ja monille metsän eläimille. Tyttäreni koira Taco oli innoissaan.

Kirjoitin teemasta tänään myös Lenitan juttuja blogissani.

Hyvä päätös / 1. päivä

Aion olla ilman sokeria ja vehnää toistaiseksi. En siis haasta itseäni minkään sortin määräaikaiseen projektiin, vaikka ne näyttävät olevan muodissa. Etenen hetki ja päivä kerrallaan. Katson mihin se kantaa. En tiedä, olenko ehdoton, ehkä syön jäätelön silloin tällöin. Mitä sitten tapahtuukin, vaikka ratkeaisin Fazerin siniseen jo huomenna, haluan muistuttaa itselleni, että kaikki on hyvin. Minulla ei ole hätää tapahtui mitä tapahtui. Ei mitään syytä häpeään eikä syyllisyyteen.

Tarkoitan sokerilla sokerista valmistettuja tuotteita. Aion syödä marjoja ja hedelmiä. Olen ollut kerran aikaisemmin tällaisella ruokavaliolla muutama vuosi sitten joitakin kuukausia. Tänä aamuna minua muistutti sokerin ja vehnän pois jättämisestä Harriet Klar-Nykvist, joka on selättänyt seitsemän syöpää.

Mihin minä sokeria ja vehnää tarvitsen? Minulla on asiasta kaikenlaisia käsityksiä, mutta kenties nyt saan aiheesta tarkempaa selvyyttä. Vehnää olen syönyt jo vuosia aika vähän, mutta kesälomareissulla tuli taas syötyä pullaa ja vaikka mitä. Normaalisti en kaipaa niitä. Sen sijaan lukemattomat iltalenkkini koirieni kanssa olen suunnitellut niin, että lenkin päätteeksi kipaisen hakemassa suklaata tai jäätelöä.

Näin söin tänään:

Aamiainen
2 porkkanaa
Raakapuuroa, resepti on täällä

Lounas
1 porkkana
Itse tehtyä lohikeittoa
2 täysjyväruisleipäpalaa + voi/rypsiseosta

Välipala
200 g mustaherukoita suoraan pakkasesta

Iltapala
1 täysjyväruisleipäpala + avocado/oliviöljyseosta
1 keitetty kananmuna
Pala vesimelonia

Juomat tänään: vesi ja yrttitee

Leipää meni selvästi enemmän kuin yleensä. Paljon parempia hiilareita taatusti kuin kaupan suklaassa ja se rasva… Aivoni ansaitsevat parempaa rasvaa.

Olen tutkinut kiitollisuutta ja sen harjoittamisen vaikutusta hyvinvointiin, joten uteliaana tyttönä kokeilen, miten harjoitus tukee hyvinvointiani tällaisessa muutosvaiheessa. Kirjoitan viisi kiitoksen aihetta päivässä. Taidan valita pääasiassa teemaan liittyviä aiheita. Siitä on on pitkä aika, kun viimeksi kirjoitin säännöllisesti kiitollisuuspäiväkirjaa.

Kiitos päätöksestä olla ilman sokeria ja vehnää.
Kiitos marjoista.
Kiitos maistuvasta keitosta.
Kiitos, että avasin tämän blogin.
Kiitos Yle Fem, Ilta Annen ja Hannahin kanssa -ohjelma sekä ohjelmassa haastateltu Harriet Klar-Nykvist.