
Olemme sitä, mitä syömme, juomme ja ajattelemme. Jatketaan tästä blogissani http://www.lenitalehtonen.fi.
Aloin heinäkuun 27. päivä kirjoittaa tätä blogia. Olin päätynyt kokeilemaan eloa ilman sokeria ja vehnää. Sokerilla en tarkoita hedelmien ja marjojen omaa sokeria. Silloin tällöin käytän myös hunajaa. Annoin itselleni lupauksen, ettei minun tarvitse olla ehdoton. Tekisin niin tai näin, kaikki on hyvin.
Päädyin kokeiluun, koska olin tilanteessa, jossa joko halusin makeaa tai söin sitä. Näihin liittyvät ajatukset pyörivät päässä ja ohjasivat toimintaani. En voinut antaa sen jatkua, sillä arvostan enemmän rauhaa ja vapautta.
Vapaus ei ole sitä, että saa syödä, juoda tai touhuta, mitä haluaa. Vapaudessa on kyse ennen kaikkea mielen vapaudesta ja rauhasta. Jos kaikessa on jotain hyvää, niin ehkä riippuvuudessa on se hyvä, että se on voimakas kutsu muutokseen. Oman orjuutensa saattaa alkaa nähdä selvemmin. Tällainen herätys voi tapahtua yhtä hyvin riippuvaiselle kuin hänen läheiselleenkin. Tulee se seinä vastaan. Vasta siinä pisteessä useimmat meistä ovat valmiita tunnustamaan, etten jaksa, etten halua tätä samaa, etteivät vanhat konstit toimi.
Minulle on tullut kokemuksen kautta hyvin selväksi, etten voi tehdä elämästäni makeaa syömällä. Yhtä heikko on onnistumisen todennäköisyys hyvän elämän saavuttamiseksi alkoholin tai minkä tahansa riippuvuuden sekä päähänpinttymän avulla. Jopa hyvän elämän tai onnellisuuden etsiminen voi olla sellainen.
Elämä ilman sokeria ja vehnää houkutti myös siksi, että olen tietoinen, etteivät ne ole minulle muutoinkaan hyväksi. Samoin tiesin, etteivät ne ole välttämättömiä, eivätkä estäisi herkullisen ruuan saantia ja syöntiä. Oivalsin, että luopumalla sokerista ja vehnästä saisin paljon enemmän tilalle. Enää jäi nähtäväksi, miten pärjään makeanhimon kanssa ja kykenenkö muuttamaan tapojani.
Olen edelleen sokeritta ja vehnättä. Kolme kuukautta tulee kohta täyteen! Hyvä minä! Päätin kuitenkin lopettaa tänne kirjoittamisen, sillä nyt ajattelen, että aiheesta on turha enää pitää erillistä blogia. Olin valinnut myös raskaan toteutustavan, kun yritin kirjoittaa joka päivä ja kirjata kaiken mitä söin. Ei oikein sovi minulle. Kirjoittaminen muuttui pakonomaisemmaksi ja minua harmitti, jos en ollut saanut uutta tekstiä aikaiseksi. Niinpä olen päättänyt jatkaa teemasta vanhassa blogissani www.lenitalehtonen.fi. Olen kirjoitellut siellä pitkään asioista, joiden koen liittyvän hyvinvointiin tavalla tai toisella. Tervetuloa sinne!
Otan mielelläni kavereita vastaan myös Facebookissa. Löydät minut sieltä omalla nimelläni. Lisäksi olen perustanut sinne sivustot nimellä Kiitollisuuden voima ja Kultaiset koiramme. Tervetuloa mukaan!
Toivottavasti tästä sivustosta oli sinulle hyötyä. En aio ainakaan tässä vaiheessa poistaa sitä, joten olemassa olevia juttuja pääsee katsomaan myöhemminkin, jos kiinnostusta on. Kiitos, että olit mukana. Kiitos jokaisesta kommentista sekä peukusta, joita olen täällä ja Facebookissa saanut. Toivon sinulle kaikkea hyvää! Toivon, että tapaamme muilla sivuillani tai jossain muualla ❤
Kiittäen
Lenita
www.lenitalehtonen.fi
Facebook:
Lenita Lehtonen
Kiitollisuuden voima
Kultaiset koiramme
gsm 050 345 1035
lenita.lehtonen@gmail.com